Ihmemaa Oz: Ideoista pölyiseen varastoon ja askarteluun, lopulta kaikki herää henkiin

Ihmemaa Oz on täynnä jos jonkinmoisia hahmoja. On maiskuleita, kvaappuleita, vinkkeleitä ja lentäviä apinoita. On eläimiä ja ihmisiä. Lukuisia maita ja paljon värejä. Puvustukseen ja lavastukseen riittää työtä yllin kyllin.

Esityksen visuaalista ilmettä lähdettiin hahmottamaan puvustus/lavastustyöryhmän kanssa yhdessä ideoimalla. Kun ideoita ja luonnoksia oli vino pino ja jonkinlainen kokonaiskuva muodostunut, suunnattiin ohjaajan palkeille. Ohjaajan kanssa jutusteltiin jo syntyneistä idoista, keksittiin muutamia uusia ja tiputeltiin joitakin pois, muokattiin ja kehitettiin. Lopulta oltiin kaikki ainakin suunnilleen yhtä mieltä siitä, mihin suunnitelmia lähdetään viemään. Siitä alkoi vipinä, joka ei vielä hetkeen lopu.


Teatterilla on oma pukuvarasto, jossa on rekkikaupalla tavaraa. Rekkien lisäksi on laatikkokaupalla lisää tavaraa. Ja hyllyjä, jotka pursuavat vielä vähän lisää tavaraa. Varastosta voi löytää lähes mitä tahansa, kaikkea mihin mielikuvitus taipuu ja usein vähän enemmänkin. Siltikään sieltä ei aina löydy juuri sitä, mitä kulloinkin tarvitaan. Iso osa puvustuksen kanssa tehtävästä työstä onkin varaston läpikäyminen. Varastosta koostetaan asukokonaisuuksia ja poimitaan muokattavaksi soveltuvia vaatekappaleita. Ja kun näyttelijöitä on viitisentoista ja jokaisella on useita rooleja, tarvitaan näitä asukokonaisuuksia paljon. Etsintöihin lisähaastetta tuo se, että valittujen vaatteiden ja kenkien tulisi olla vielä kutakuinkin sopivan kokoisia.

Kun varasto on koluttu lattiasta kattoon ja seinästä seinään, ei tekeminen lopu vielä siihen. Ne vaatteet, joita ei sieltä löydy on tehtävä itse tai metsästettävä kirpputoreilta. Materiaalina saattavat olla varastosta poimitut vanhat vaatteet, kahvipussit tai kuten tälläkertaa, jopa tuikkukynttilöiden alumiinipohjat. Joskus voi olla, että työskennellään ihan oikeiden kankaidenkin kanssa.

Teatteripuvustuksesta jännittävää tekee se, että kaikki on sallittua, vaatteet eivät tule arkikäyttöön, vaan lavalle kuvaamaan mitä erilaisimpien hahmojen olemusta. Näin ollen nämä puvutkin voivat olla mielikuvituksellisia, persoonalliset ja yllättävätkin ratkaisut voivat tuoda näyttämökuvaan hiukan lisää särmää ja syvyyttä. Onnistunut puvustus tukee näytelmää, sen tapahtumia ja hahmoja kokonaisuuksina.

Puvustajalle on hienoa nähdä, kuinka varaston pölyistä puristeltu, ehkä uuteen uskoon taiteiltu vaatekappale asettuu näyttelijän päälle ja herää henkiin roolihahmon mukana.

Kuvat ja teksti: Johanna Stauffer