 | ||
Virpi Haataisen teksti on uskomattoman todellinen. Se
syöksee katsojan suoraan kolmihenkisen Pajulan perheen arkeen. Näytelmä on
vaikuttava kertomus perheestä, joka kamppailee vanhemman tyttären Nooran sairauden
pyörteissä. Anoreksia leviää kuin virus tytön mielestä vähitellen koko
talouteen ja syö Nooran kehon lisäksi myös perheen onnellisen arjen. Näytelmä
ottaa myös kantaa ajankohtaisesti terveydenhuoltojärjestelmään. Se sai minut
hereille siitä, kuinka tässä maassa potilaan pitää olla tarpeeksi sairas, jotta
hän pääsee hoitoon.
Vaikka itse ei olisi kokenut näytelmän käsittelemää teemaa
henkilökohtaisesti, on teema niin moniuloitteinen, että siihen pystyy
samaistumaan, minkä sairauden kohdalla tahansa. On kyseessä sitten syömishäiriö,
alkoholismi tai masennus, sairaus muuttaa elämää. Se, miten mustan keskeltä
löytää pois, voi tuntua ylitsepääsemättömältä.
Tämä näytelmä antaa toivoa ja tukea meille kaikille,
taustoistamme ja tilanteistamme huolimatta.
Teija Söderholm, Emmi Hiivola ja Emilia Söderholm tekevät
Haataisen tekstille kunniaa. Teos on raikkaan seesteinen tulkinta aiheesta ja
antaa katsojalle kuin katsojalle upean teatterikokemuksen.
Minä nauroin, minä hämmästyin, minä ihastuin ja minä itkin.
Suosittelen, menkää tekin ja katsokaa miten käy.
- Liina
Ps. Rakastuin Katriina Honkasen ja Ilkka Tenhusen musiikkiin. AH!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti