Naantalin teatterin kevään kolmanteen ensi-iltaan on runsas viikko aikaa. Pääsiäinen vietettiinkin melko hartaasti teatterissa lasten ja nuorten kanssa. Tehtiin läpimenoja ja tarkistuksia, suunniteltiin valoja, kokeiltiin lavastuksia. Ihmemaa Oz -näytelmää on tekemässä 20 lasta ja nuorta teatterin harrastajaa: suurin osa näyttelee, mutta mukana kuvioissa on myös lavastaja-puvustaja-tuottajatytöt ja valomiehet. Näyttämön takaosa on näkemisen arvoinen paikka tämän näytelmän kanssa! Uskomatonta, että siitä sekamelskasta tullaan lavalle oikeat vaatteet päällä. Melkein kaikilla 16 näyttelijällä on monta roolia ja vaihdot ovat nopeita, tila ahdas, ja siellä pitäisi vielä mahtua kulkemaankin.
Härdelli on hirmuinen aina harjoitusten alussa. Energisimmät aloittavat salinympärijuoksun omin nokkineen heti, kun ovat saaneet roolivaatteensa roudattua. Seuraavat liittyvät juoksuun heti, kun komennan. Sitten alkaakin laulu tai armeijakomennot tyyliin: " alas juosta kanssa mun, nousee kuntos myöskin sun!". Tämän jälkeen lämmitellään. Teatterin tekeminen on myös urheilua. Teatterileikkejä leikkivät kaikki ryhmät -lapset ja aikuiset. Siinä yhdistyvät hauskalla tavalla arjen unohtaminen, ryhmähengen luominen. keskittyminen ja ilonpito. Lämmittelyn jälkeen härdelli on laskenut ja ollaan valmiit yrittämään parasta näyttämöllä. Hiljaisuus laskeutuu, kun valot sammuvat. Sitten alkaa Emmin upeasti säveltämä musiikki, verhot siirtyvät ja nuoret laulavat. Siinä tulee ohjaajalle tippa linssiin. Se on harrastajaohjaajan palkka. Olen hyväpalkkainen. No, kommelluksia ja unohduksia sattuu, mutta pääasia, että homma pysyy kasassa. Onhan tässä vielä aikaa...
Ozin nuorin näyttelijä täytti juuri 7 vuotta, vanhin taitaakin olla 25 -vuotias. Osa näyttelijöistä on jo teatterin vanhoja konkareita, kolme on mukana ensimmäistä kertaa. Tähän ryhmään voi päästä, jos into on hirmuinen - ja käy Naantalin opiston vuoden mittaisen teatteri-ilmaisun kurssin (toki sielläkin sitten on täytynyt näyttää sitoutumisensa). Teatteri on harrastuksista paras -pienellä subjektiivisuudella ilmaistuna- mutta se on myös armotonta silloin, kun tavoitteena on tehdä mahdollisimman tasokasta lopputulosta. Harjoitusten tieltä saa väistyä kaverisynttärit ja välillä omatkin. Harjoituksista ei olla pois muun, kuin sairauden takia. Viimeinen kuukausi ennen esitysten alkua on täyttä työtä, päivät saattavat olla pitkiä ja kohtausten toistot puuduttavia. Niin kauan tehdään, että ollaan tyytyväisiä. Näin varmistetaan se, että jokainen tekee parhaansa. Enempää ei sentään vaadita.
Teksti: Teija Söderholm, ohjaaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti